Työntekijä on työmatkalla. Työpäivän jälkeen hän voisi päästä kotiin klo 17.00 lähtevällä lennolla, mutta yrityksen matkustuskäytännön mukaan hänen on valittava edullisin hinta. Hänen on siis odotettava kello 20.00 asti, sillä kyseinen lento on 10 euroa halvempi. Onko tämä hyvä käytäntö?

– Tämä on hyvä esimerkki matkustuskäytännöstä, jossa on parannettavaa. Se on rajoittava eikä huomioi, että työntekijällä on elämää myös työn ulkopuolella, sanoo Jennie Jonasson, myyntijohtaja, Eurocard Financial and Corporate Partner Sales.

Hyvän matkustuskäytännön luomiseksi kannattaa hyödyntää matkatoimistojen vankkaa osaamista siitä, miten yritysten matkakustannukset voidaan minimoida räätälöidyillä sopimuksilla lentoyhtiöiden ja hotellien kanssa. Matkatoimistot voivat myös tarjota ympäristöystävällisiä matkustusvaihtoehtoja vastatakseen koko ajan kasvaviin kestävän kehityksen vaatimuksiin, sekä auttaa yrityksiä luomaan hyvän ympäristöprofiilin.

– Monilla yrityksillä on hyvin monimutkainen matkustuskäytäntö, johon työntekijöiden odotetaan perehtyvän huolella. Tosiasiassa siihen perehtyy kuitenkin vain harva, jos kukaan, Jennie Jonasson toteaa ja lisää:

– Matkustuskäytännön pitäisi perustua vankkaan tietoon, ja juuri sitä on niillä 40 liikematkatoimistolla, joiden kanssa teemme tiivistä yhteistyötä.

Kokemus luo turvallisuutta

Liian yksityiskohtainen matkustuskäytäntö, joka on laadittu huomioimatta lainkaan käyttäjiä, kääntyy helposti itseään vastaan. Toisaalta on tärkeää, että yrityksen kustannuksia voidaan hallita tehokkaasti.

– Toimiva matkustuskäytäntö saadaan aikaan viestimällä, miksi matkustaminen kannattaa tehdä tietyllä tavalla, ja tässä kumppanimme (liikematkatoimistot) ovat asiantuntijoita, Jennie Jonasson sanoo.

Mistä tunnistaa hyvän matkustuskäytännön?

Jennie Jonassonin mukaan on tärkeää seurata, noudattavatko työntekijät tosiasiassa käytäntöä. Esimerkiksi useiden toimittajien käyttäminen sovitun käytännön ulkopuolelta on merkki siitä, ettei käytäntö toimi optimaalisesti.

– Työntekijät kyllä noudattavat helppokäyttöistä ja avointa käytäntöä, jota voidaan seurata sähköisesti.